Andong -City of spirits?

Persona. Niillä peitämme kasvomme ja jaamme samat mielenmaailmat kuin esi-isämme. World goes around but the joys and cries remain the same. Mutta nyt paikkaan nimeltä Andong ja maski-tanssi-festivaalin pyörteisiin.

Tervetuloa kouluun. Kunfutselaista oppia näiltä puulattioilta ja voit melkien kuvitella iltaisn sytytettävien lyhtyjen luoman tunnelman ja liikkuvat varjot nurkissa. Keskellä taloja tietenkin puu, joka seisoo juurillaan pitäen taivasta paikallaan. Ja hiljaisuus, ah miten mikään ei liiku, ei merkkiäkään muusta maailmasta tuolla vuoristossa. Zen hetkiä

Täytyy sitä välillä korealaisenkin levähtää. Korvissa humisi vielä aika tovi kaiken sen rummutuksen ja huudahtelun jälkeen. Mutta pääsisipä sitä itekin vähän heilumaan. Tanssi on universaali kieli!

Andong Hahoe village on täynnä puuihmisiä, kasvoja toinen toistaan oudompia. Nämä vääristymät tuovat mieleen todellisen psyyken kun mitään ei peitellä, korjailla, sosiaalisteta hyväksyttäviin muotoihin. Jokainen on mielenkiintoinen, joskin tunteiden kirjo näyttää myös sen osan meistä, jolle mieluiten käännämme nopeasti selkämme. Surua, pelkoa, vihaa, hulluutta. Kuinka kauan itse uskallat katsoa?

Kukapa ei haluaisi asua tässä Maailman perintökohteeksi (Unesco) julistettua kylää, jossa puut notkuvat raskaina persimoneista/khakeista/sharoneista. Pienet kujat ohittavat asuntoja, joissa todella eletään, kasvetaan, rakastetaan ja kuollaan. Muutama tuhat elää arkeaan riisipeltojen katveessa, onnekasta.

Ja täällä maggolli (riisiviini) on paikallista herkkua. Olihan sitä nautinto katsella mutta maistelu...Noh. Paikallisten kanssa ei voi kieltäytyä tarjottaessa!

Hyvää yötä. Valitettavasti ei kuitenkaan meille, sillä yksi ryhmäläinen eksyi. Mutta 3tuntia myöhemmin hostellin lattialla yhteishenki ylimmillään. Vaikkei peittoja tarpeeksi täriseville sieluille, mutta väsymys ei arvostele kovaa puulattiaa. Kiitos lattialämmityksen ja kuppinuudelien keksijälle.

 Seuraava päivä alkoi sitten kaupungin vilskeessä. Paikallinen karnevaalitunnelma oli ihan toista hiljaisen kylän rauhalle. Mutta esitykset olivat mahtavia, kaupunki täynnä torielämää ja ihmiset itsetehdyissä maskeissaan aika hauska näky.

Huhuh. Bussimatkalla tietenkin vielä karaokea ja korealaista ajotyyliä eli kaasu- ja jarrujalat herkkinä. Olipa ihanaa palata siis tutulle maalle Souliin. Hyvästi Andong~